Järki mukaan tulvatuhojen torjunnassa

Järki mukaan tulvatuhojen torjumisessa
Runsasluminen talvi, kylmä toukokuun alku ja lumen äkkilähtö vesisateen saattelemana aiheutti Saulin tulvan 1858. Vuonna 1993 Saarenkylä oli viimeksi suurtulvan alla. Saulin tulvassa vesi oli kuitenkin yli kaksi metriä korkeammalle kuin vuonna 1993.
Suomen ympäristökeskuksen ennusteet kertovat, että lumen sadanta Lapissa lisääntyy seuraavat seitsemänkymmentä vuotta ja tulvariskien vaara kasvaa. Tulvariskien hallintalain valmistelussa lähtökohtana oli, että tuhojen estämisen tavoitteeksi tulee asettaa vesistökohtaisesti suurimman tunnetun tulvan taso. Kemijoella se on Saulin tulvan korkeus. Tavoitteesta päättää kaupunki. Suunnittelun pohjaksi sen asettaa kuntien edustajista koottu Kemijoen tulvaryhmä.
Kuntia edustavalla Kemijoen tulvaryhmällä on valittavana kaksi päävaihtoehtoa tulvatuhojen torjumiseksi. Kemijoen syventäminen kaupungin kohdalla ja rantojen pengerrykset. Hinta tavoitteesta riippuen 20-70 milj.euroa. Tai sulamisvesien kiinniotto ( 1000 m3/sek) Kemihaaraan, ja kiinniotettujen sulamisvesien laskeminen myöhemmin kahdentoista voimalaitoksen turbiinien läpi. Se toisi Rovaniemelle ja Lapin kunnille energiahyötynä lyhyessä ajassa 20-70 milj.euron tulot menojen sijasta.
Nykyiset voimalaitosaltaat ja tekojärvet alentavat Rovaniemellä huipputulvaa 0,50 metriä. Kemihaaran altaan lisävaikutus olisi parhaimmillaan 1,5 metriä. Tämä riittäisi torjumaan Saulin tulvan tasoisen suurtulvan tuhot.
Kemihaaran käytölle tulvariskien torjuntaan ei ole moraalisia eikä juridisia esteitä. Kemihaara naturointiin huijaamalla. Dokumentit valtioneuvoston huijaamisesta löytyvät ”Maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen”-kirjasta, ja Suomen luonnonsuojelulaista löytyvät selvät pykälät, miten yhteiskunnallisesti merkittävästä syystä Natura-alue voidaan ottaa tarvittaessa muuhun käyttöön, kuten tulvariskien torjuntaan.
Jaakko Ylitalo ( vas)
www.jaakkoylitalo.fi

Published by under Muut aiheet

Ei kommentteja

Vastaa