Keskustasta ei tullut lohen pelastajaa

Itämeren lohen tarina on murheellinen. Tuo kala on monta kertaa vanhempi kuin nykyihminen, näin sanovat tutkijat. Se on nähnyt monta jääkautta. ”Homo sapiens” ehkä vain yhden. Ihminen on vaeltanut pohjoiseen lohen ja hylkeiden perässä. Kalastus antoi syötävää ja lajit pysyivät kestävän kehityksen rajoissa. Sotien jälkeen tuli nylon-tekniikka ja siirsi pyynnin jokialueilta merelle. Siitä alkoi lohen ryöstökalastus, joka oli tappaa lajin sukupuuttoon 1990-luvun puoliväliin mennessä.

Kansainväliset sitoumuksemme pakottivat Suomen ryhtymään pelastusoperaatioon. Ministeri Hemilän aikana annettiin asetus, jolla rajoitettiin kudulle nousevaan parveen kohdistunutta pyyntiä. Lohi pelastui, mutta vain hetkeksi. Sitten alkoi Keskustan kalaministereiden aika, ministereiden, joille lohen ja pohjoisten jokien tila oli sittenkin vähäarvoinen asia. Ministeri Tammilehto (sit) Hemilän seuraaja ei saanut minkäänlaista otetta lohipolitiikkaan. Hän muutti ministeriön virkamiesten ja Lapin puristuksessa lohiasetusta kaksikin kertaa samana päivänä. Hänen jälkeensä ministerit Korkeaoja (kesk) ja Anttila (kesk) päästivät täysin ohjakset käsistään. He antoivat muutaman kymmenen kalastajan painostuksesta asetuksia, jotka lopettivat lajin myönteisen kehityksen. Lohi on ajettu jälleen häviämisen partaalle. Keskustasta ei tullut lohen pelastajaa.

Onko kalastusasiat oikeassa ministeriössä, kun ne ovat maa- ja metsätalousministeriössä? Eivät ole. Ylikalastuksen ohella vesien tila on suurin tekijä saaliiden ehtymiseen. Erityisesti Itämeren tila on huolestuttava. Useimmat vaelluskalakannat hiipuvat. Vesi ja kalastus kuuluvat yhteen ja ne kuuluisivat ympäristöministeriöön. Ministeriön vaihto ei sinänsä takaa, että ministerit paranevat, mutta virkamieskunta joutuisi ympäristöön, jossa suojelulla on merkittävä rooli. Pitemmän ajan kuluessa ministeriön ”kalastusvirkakone” voisi ymmärtää paremmin myös lohen suojelun merkityksen. Virkamiehet ohjaavat ministeriöiden toimintaa, harvemmin ministeri, poikkeuksiakin tosin on.

Jaakko Ylitalo

Published by under Lohipolitiikka

Ei kommentteja

Vastaa