Lapsilisät verolle

Lapsilisät on Suomen historian merkittävimpiä sosiaalipoliittisia uudistuksia. Uudistuksen toteutti sodan jälkeen pääministeri Mauno Pekkalan ( SKDL) hallitus. Jo ennen sotaa eräät kunnat ja yksityiset olivat maksaneet lapsiluvun mukaan miestyöntekijöille palkanlisää. Se koski kuitenkin vain pientä osaa väestöstä. Sodan jälkeen palkat sidottiin elinkustannusten kehitykseen. Työnantajat huolestuivat palkkojen noususta, ja esittivät kehityksen jarruksi järjestelmää, jolla tuettaisiin hintojen noususta kärsiviä lapsiperheitä ja johon varat tulisivat vain osaksi työnantajilta.

Mauno Pekkalan hallituksessa käytiin asiasta kova vääntö. MTK vastusti palkanlisää maa- ja metsätöissä.. Työnantajat pitivät palkanlisää vain teollisuuden työntekijöille kuuluvana. SAK uhkasi yleislakolla. Lopulta syntyi sopu. Palkan lapsikorotuksesta tuli perhelisä, joka koski kaikkia palkansaajia.

Pekkalan hallitus päätti toteuttaa perhelisän palkkasäännöstelylailla, jolla työnantajat voitiin pakottaa maksamaan perhelisä kaikille työntekijöille. Pääministeri Pekkala ilmoitti, että hallituksen päätös on luottamuskysymys. Näin syntyi päätös perhelisästä, josta tuli erillislaissa lapsilisä. Erillislaki saatiin 1948. Se oli eduskuntakäsittelyssä vielä revetä monta kertaa. Maalaisliitto piti loppuun saakka kiinni periaatteesta, että lapsilisää maksetaan vasta toisesta lapsesta, ja SKDL taas vastusti lapsilisän maksamista suurituloisille.

Lapsilisät ovat olleet osa palkkapolitiikkaa myöhemminkin. Vuoden 1956 yleislakolla SAK vaati palkankorotuksia, joihin työnantajat eivät ensin suostuneet. Ratkaisuna työnantajat esittivät työnantajien lapsilisämaksujen poistamista, jolloin olisi syntynyt palkankorotusvaraa. Tähän SAK ei suostunut.

Vuonna 1958 hallituspuolueet, maalaisliitto ja SDP, esittivät lapsilisien maksujen siirtämistä valtion kassakriisin vedoten. Kysymys oli kuitenkin siitä, että Suomen Pankki moitti hallitusta tuhlailevasta politiikasta ja pani rahahanat kiinni. Tämä johti eduskunnassa maratonpuheisiin, joiden avulla SKDL esti lapsilisien maksatuksen siirrot ja nousi seuraavissa vaaleissa maan suurimmaksi puolueeksi.

Lapsilisät ovat pienituloisten lapsiperheiden tukemisesta syntynyt käytäntö. Nyt lapsilisiä markkinoidaan kannustimena lasten hankintaan. Pienituloisille ne ovat sitä, raha voi estää lapsen hankinnan. Yli 100.000 euroa/v-kotitalouksille lapsen hankintaa ei estä raha, eikä raha ole heille kannustin lapsen hankintaan.

Jos yli 100.000 euroa/v- kotitalouksilta poistetaan lapsilisät, niin säästö on kymmeniä miljoonia euroja. Iso raha, mutta vaikea toteuttaa. Jos lapsilisät tulee verotettavaksi, niin säästö olisi puolen miljardin luokkaa, mutta se leikkaisi niidenkin tuloja, jotka kipeästi tarvitsevat lapsilisät, eikä siksi tule kysymykseen. Oikea ratkaisu voisikin löytyä lapsilisien erillisestä porrastuksesta tulojen mukaan tai siten, että lapsilisiä korotetaan keskituloisten veroprosentin verran ja ne pannaan normaalisti verolle kotitaloudessa enemmän ansaitsevan verotuksessa.

Jaakko Ylitalo

Published by under Veropolitiikka

Ei kommentteja

Vastaa