Lohityöryhmän asettamisesta

Lapin liiton järjestämä käynti Helsingissä oli onnistunut. Vaikka kansanedustajien ja ministereiden puheita on aina vaalien kynnyksellä mukava kuunnella, niin nyt jäi sellainen vaikutelma, että lohikantojen romahdusmaisen heikkenemisen pysäyttämiseksi saadaan ensi keväänä jotain uutta aikaan.

Lohiasetusta on joka tapauksessa ilman mitään työryhmiä tiukennettava. Näyttöä erittäin pahasta kehityksestä on aivan riittävästi. Sitä vastoin pysyvällä tavalla elinvoimaisten luonnonlohikantojen kehityksen käynnistäminen vaatii pitempiaikaisen ohjelman, johon kuuluu mm lohen kalastuksen määräaikainen keskeyttäminen koko Itämeren alueella ja määräaikainen täydellinen kutuvaelluksen suojaaminen Suomen rannikolla. Nämä ovat nykytilanteessa perusteltuja ja välttämättömiä toimenpiteitä.

Ohjelma tarvitaan ja ohjelmaa tekemään tarvitaan työryhmä, ja ohjelma on tehtävä viivyttelemättä. Tähän saakka kaikki hyvin, mutta yksi kohta ministeri Anttilan vastauksessa oli enemmän kuin huolestuttava. Anttila totesi, ”että työryhmään nimetään edustajat niin lappilaisista luonnonlohen puolustajista kuin merialueiden ammattikalastajista”. – Tämä Anttilan mainitsema menettely varmistaa, että mikään ei muutu miksikään ja kaikki jatkuu entisellään.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana on ollut yli kaksikymmentä lohityöryhmää. Näissä on ollut aina mukana intressiryhmien edustajat, joskus niissä on ollut vain intressiryhmien edustajia. Parhaassa työryhmässä on ollut lähes yhtä monta eriävää mielipidettä kuin ryhmässä on ollut jäseniä. Näin ei tule lasta eikä muutakaan. Ainoa työryhmä, joka on saanut jotain uutta ja hyvää aikaan oli Hemilän asettama työryhmä 1995. Siinä eivät olleet intressiryhmät mukana. Puheenjohtajana oli ministeriön ylijohtaja ja sihteerinä ministeriöön vasta tullut uusi virkamies. Työryhmän jäsenet olivat tutkijoita ja asiantuntijoita, yliopistojen sekä tutkimuslaitosten edustajia, ja työryhmä oli yksimielinen esityksissään. Vain puheenjohtaja oli eri mieltä, mutta puheenjohtajana hän ei kehdannut jättää eriävää mielipidettä. Ilmeisesti ajatteli, että ylijohtaja tekee kuitenkin lopulliset päätökset. Ei tehnyt. Hemilä piti siitä huolen. Näin pelastettiin Tornion- Muonionjoen ja Simojoen lohikannat.

Ministeri Anttila on oikeassa. Mikään asia ei ole pelkästään musta-valkoinen. Merialueen ammattikalastajia on kuultava, samoin luonnonlohen puolustajia, mutta työryhmän pitää pystyä tekemään päätöksiä, joilla varmistetaan vahvat, elinvoimaiset luonnonlohikannat, päätöksiä, jotka perustuvat parhaaseen mahdolliseen käytettävissä olevaan tietoon, ja keinoihin, jotka ovat ihmisen käsissä ja käytettävissä. Nyt asetettavaan lohityöryhmään tarvitaan samanlainen kokoonpano kuin oli Hemilän lohityöryhmässä 1995.

Jaakko Ylitalo

Published by under Lohipolitiikka

Ei kommentteja

Vastaa