Natosta ja Suomen turvallisuuspolitiikasta

On asioita, jotka eivät muutu ; suurvaltojen käyttäytyminen ja Suomen sotahistoria 1939-45. Saksa pyrki johtavaksi maaksi maailmassa 1930-40 luvuilla. Idän sotaretken tavoitteena oli saada hallintaan idän suuret raaka-ainealueet, ennen muuta Kaukasuksen tunnetut öljyalueet, mutta myös mustanmullan viljantuotantoalueet. Neuvostoliittoa pidettiin yleisesti savijalkaisena jättiläisenä, joka romahtaisi helposti hyökkääjän syliin. Vaikutusvaltaiset piirit Suomessakin suunnittelivat Suur-Suomea, joka merkitsi käytännössä Suomen laajenemista itään. Tästä syystä ei ole mikään ihmettelyn aihe, että Suomi naapurimme Neuvostoliiton silmissä oli uhka ja Saksan potentiaalinen liittolainen.

Tänä päivänä USA on maailman johtava suurvalta, jonka sotilaallinen voima on suurempi kuin muun maailman yhteensä. Ei USA hyökännyt Irakiin vain Bushin (juniorin) uskonnollisen herätyksen tähden. Se tosin voi auttaa asiassa. Eikä Bush hyökännyt entisen liittolaisensa kimppuun vain viedäkseen demokratiaa maahan, vaan sen tähden, että suuri öljyntuottajamaa Irak oli liukunut pois USA:n vaikutuspiiristä.

Tänä päivänä on maailmalla käynnissä armoton kilpailu raaka-aine alueiden hallinnasta. USA on yhä suuremmassa määrin raaka-aineiden tuonnista riippuva maa. Korkean elintason maat, kuten USA, haluavat säilyttää elintasonsa. Jo huomattavampi öljyn hinnan nousu merkitsee USA:ssa presidentin vaihtumista. Kiina valtaa Afrikan markkinoita ja jopa parhaimpia viljelyyn sopivia alueita. Ei maailma ole 70 vuoden aikana täysin toiseksi muuttunut. Suurvallat ovat suurvaltoja.

Nato on USA:n johtama sotilaallinen liittouma. Nato ei tee mitään, mikä ei edistä USA:n intressejä. USA on rakentanut yksin ja yhdessä Naton kanssa tukikohtien yhä tiiviimpää verkostoa Venäjän ja Kiinan ympärille. Venäjä hallitsee suuria raaka-aine alueita, ja Kiina nousee vauhdilla maailmankaupan mahtimaaksi. USA strategit pitävät Venäjää ja Kiinaa edelleen epävakaita, mikä voi olla jopa oikea arvio. USA:n ja Naton tukikohtien verkostoon haluttaisiin liittää myös Suomi. Suomihan on lähellä Venäjän ydinalueita.

Miksi Suomen pitäisi lähteä mukaan Venäjän saarrostamiseen tai muualle maailmalle USA:n mahdollisesti käynnistämiin sotiin? Siinä ei ole mitään järkeä. Päinvastoin Suomen tulisi muistaa sotahistoriansa 1939-45 ja pysyä kaukana suurvaltojen eturistiriitoihin ajautumisen mahdollisuudestakin, kuten Paasikivi aikanaan jyrisi. Suomen tulisi pyrkiä presidentti Kekkosen lanseeraamaan ja nyt myös ”Suomi-brändy”-työryhmän keksimään lääkärin rooliin ja toimia siinäkin roolissa aina YK:n mandaatilla.

Diplomatia on usein pelkkää hämäystä tai joskus vain ajan voittamista, kuten Ribbentrop-Molotov sopimus oli. Myös tämän päivän suurvallat osaavat diplomatian keinot. Sen ei saa antaa hämätä, eikä johtaa vääriin johtopäätöksiin. Suomella on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä tehtävä Venäjän ja EU:n lähentämisessä. Venäjästä tulee saada jollakin aikavälillä Euroopan Unionin jäsen. Se olisi todellista ja aitoa Suomen turvallisuuspolitiikkaa.

Jaakko Ylitalo

Published by under Ulkopolitiikasta

Ei kommentteja

Vastaa