Sairauspäivän korvaus rämettää moraalin

 

SAIRAUSPÄIVIEN KORVAUS RÄMETTÄÄ MORAALIN

 

Kokoomuksen ehdotus yhden päivän sairastumissakosta ei ole aivan uusi asia. Jo 1920-luvulla silloinen vasemmisto ja muutamat liberaalit porvarit puuhasivat sairausvakuutuslakia. Lakiesitys saatiin 1930-luvulla jopa eduskuntaan saakka, mutta sitten se raukesi oikeiston vastarintaan.

Kolmekymmentäluvun hyinen henki oli sama kuin viime vuosien hyvinvointiyhteiskuntaa riepotteleva keskustelu. Suomen lääkäriliitto antoi puheenjohtajansa, professori Akseli Koskimiehen suulla tyrmäävän lausunnon lakiehdotuksesta. Se kuului:” Niissä maissa, joissa kysymyksessä olevan lakiehdotuksen tapainen pakollinen sairausvakuutus on voimassa, on lääkärien kokemus osoittanut, että taudin teeskentely, sen liioittelu ja nk. vakuutusneuroosit ovat vuosi vuodelta valtavasti lisääntyneet ja tehneet kaikki laskelmat lain aiheuttamista kustannuksista paikkansa pitämättömiksi. Lakiehdotuksen laatu tulisi meilläkin johtamaan laajojen kansankerrosten siveellisen tason rämettymiseen.”

Seuraava Lääkäriliiton puheenjohtaja, A.J. Palmen pani vielä paremmaksi: ” Toimeentulon huonontaminen on itse asiassa edullinen kiihoke parantumishalulle” ( Pekka Varoma: Eläkepolitiikka 2000-luvulle, 1997).

1930-luvun Kokoomus oli eduskunnassa Lääkäriliiton linjoilla, joten ei nykyisen Kokoomuksen ajatukset sairauspäiväsakosta ole vain tämän päivän päähänpisto.

 

Jaakko Ylitalo, FM

Vas kuntavaaliehdokas Roi 172

 

 

 

 

Järki mukaan tulvatuhojen torjunnassa

Järki mukaan tulvatuhojen torjumisessa
Runsasluminen talvi, kylmä toukokuun alku ja lumen äkkilähtö vesisateen saattelemana aiheutti Saulin tulvan 1858. Vuonna 1993 Saarenkylä oli viimeksi suurtulvan alla. Saulin tulvassa vesi oli kuitenkin yli kaksi metriä korkeammalle kuin vuonna 1993.
Suomen ympäristökeskuksen ennusteet kertovat, että lumen sadanta Lapissa lisääntyy seuraavat seitsemänkymmentä vuotta ja tulvariskien vaara kasvaa. Tulvariskien hallintalain valmistelussa lähtökohtana oli, että tuhojen estämisen tavoitteeksi tulee asettaa vesistökohtaisesti suurimman tunnetun tulvan taso. Kemijoella se on Saulin tulvan korkeus. Tavoitteesta päättää kaupunki. Suunnittelun pohjaksi sen asettaa kuntien edustajista koottu Kemijoen tulvaryhmä.
Kuntia edustavalla Kemijoen tulvaryhmällä on valittavana kaksi päävaihtoehtoa tulvatuhojen torjumiseksi. Kemijoen syventäminen kaupungin kohdalla ja rantojen pengerrykset. Hinta tavoitteesta riippuen 20-70 milj.euroa. Tai sulamisvesien kiinniotto ( 1000 m3/sek) Kemihaaraan, ja kiinniotettujen sulamisvesien laskeminen myöhemmin kahdentoista voimalaitoksen turbiinien läpi. Se toisi Rovaniemelle ja Lapin kunnille energiahyötynä lyhyessä ajassa 20-70 milj.euron tulot menojen sijasta.
Nykyiset voimalaitosaltaat ja tekojärvet alentavat Rovaniemellä huipputulvaa 0,50 metriä. Kemihaaran altaan lisävaikutus olisi parhaimmillaan 1,5 metriä. Tämä riittäisi torjumaan Saulin tulvan tasoisen suurtulvan tuhot.
Kemihaaran käytölle tulvariskien torjuntaan ei ole moraalisia eikä juridisia esteitä. Kemihaara naturointiin huijaamalla. Dokumentit valtioneuvoston huijaamisesta löytyvät ”Maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen”-kirjasta, ja Suomen luonnonsuojelulaista löytyvät selvät pykälät, miten yhteiskunnallisesti merkittävästä syystä Natura-alue voidaan ottaa tarvittaessa muuhun käyttöön, kuten tulvariskien torjuntaan.
Jaakko Ylitalo ( vas)
www.jaakkoylitalo.fi

Kehityksen moottori vai näivettäjä?

KEHITYKSEN MOOTTORI VAI NÄIVETTÄJÄ

Kunnan toimiala on yleinen. Riippumatta siitä, kuka viime kädessä päättää asioista, niin kaikki asiat, jotka ovat kuntalaisille tärkeitä kuuluvat kunnan toimialaan. Kunta voi vauhdittaa hyviä asioita tai estää niiden toteuttamisen.
Uusi Rovaniemen valtuusto joutuu merkittävään rooliin myös koko maakunnalle tärkeissä kysymyksissä, kuten esim. kaivosteollisuuden kehittäminen, Jäämeren ratayhteys ja Kemijoen tulvariskien hallinta.
Luonnonvarojen käyttö on elämisen ehto Lapissa. Virheitä on tehty. Jo Valkoisen peuran myyttisessä Lapissa tehtiin virheitä. Oma majavakanta tapettiin lähes sukupuuttoon, ja myöhemmin vesivoiman rakentajat eivät ymmärtäneet jättää vaelluskaloille mahdollisuutta lisääntymiseen, eikä Osaran aukeiden tekijät tietäneet, että männyn siementä ei saa siirtää sataa kilometriä kasvupaikalta pohjoiseen. Luonto on kuitenkin armelias ja korjaa virheet, jos ihminenkin haluaa auttaa.
Fennoskandia on yksi maailman rikkaimmista malmialueista. Lappi kuuluu tuohon alueeseen. Kaivosteollisuus on kiistojen alainen luonnonvarojen käyttäjä Lapissa. Pelisäännöt pitää olla selvät. Saasteita ei saa syntyä, jäljet on siivottava ja alue palautettava mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Kaivostoimintaa ei kuitenkaan saa kieltää. Jos emme anna kaivostoiminnalle mahdollisuutta, niin silloin emme anna mahdollisuutta maakunnan kehittämiselle.
Jäämeren ratayhteys on suuri tavoite. Sen toteutuminen on Lapin ja koko Suomenkin kannalta ensiarvoisen tärkeää. Sallasta Muurmannin radalle ja sieltä Nikkelin kautta Petsamoon on realistisin reitti. Se vaatii hyvää yhteistyötä venäläisten kanssa ja Suomen aktiivisuutta. Rovaniemi pitää olla tämän hankkeen vetäjä numero yksi Lapissa.
Seuraava valtuusto päättää myös Kemijoen tulvariskien hallinnasta, vaikka muodollisesti päätös tehtäisiinkin valtioneuvostossa. Tulvavedet pitää ottaa kiinni siellä, missä suurten vesimassojen pysäyttäminen on mahdollista. Rovaniemen kanta painaa tässä asiassa eniten, ja siitä päättävät Rovaniemen valtuutetut.

Jaakko Ylitalo ( vas)

« Uudemmat artikkelit Vanhemmat artikkelit »