Vallan palautus valtuustolle

VALLAN PALAUTUS VALTUUSTOLLE
Eräissä lehtikirjoituksissa Rovaniemen kaupungin valtuustoa on pidetty vain lörpöttelypaikkana, missä julkisuudenkipeät henkilöt tyydyttävät esiintymistarpeitaan. Saattaapa puheessa olla perääkin. Nyt Tarjoutuu tilaisuus parantaa valtuuston mainetta. Valtuusto pienenee. Se ehkä parantaa valtuuston keskustelukulttuuria, mutta muitakin mahdollisuuksia on.
Suomen laki tarjoaa mahdollisuuden kunnan ylimmän johtajan valitsemiseen luottamushenkilöpohjalta. Tätä mahdollisuutta on toistaiseksi käytetty vain Tampereella ja Pirkkalassa. Espoossa mallin käyttö on jäänyt vain suunnitteluksi. Luottamushenkilö kaupungin poliittisena johtajana ja päätösten valmistelijana voisi antaa myös valtuustolle uutta merkitystä ja vaikutusmahdollisuuksia.
Nyt kaupunginjohtajalla on tosiasiassa vain virkavastuu eli vastuu valmistelun ja päätösten toimeenpanon lainmukaisuudesta. Poliittinen vastuu on luottamushenkilöillä. Asioiden valmistelu on mitä suurimmassa määrin vallankäyttöä. Näin nykysysteemissä valta ja vastuu ovat eri tahoilla, mikä ei ole hyvä asia. Valta ja vastuu pitää kulkea yhdessä.
Poliitikot erotetaan poikkeuksetta joka neljäs vuosi, virkajohtajaa ei. Jos kaupungin ylin johtaja osoittautuu tumpeloksi, poliittinen johtaja on helppo panna vaihtoon, virkajohtajaa ei. Kaikissa Pohjoismaissa on pitkä ja vanha demokratian perinne, paitsi Suomessa. Pohjoismaissa on kuntahallinnossa aina luottamushenkilö korkein johtaja, Suomessa ei. Meillä painaa tsaarinaikainen luottamus virkavaltaan, ja toisaalta ihan aidosti myös vastuun pakoilu. Kasvottoman byrokratian selän taakse on helppo paeta. Houkutus on erityisen suuri ikävissä asioissa.
Rovaniemi voisi ensimmäisenä Pohjois-Suomessa valita kaupungin johtoon päätoimisen luottamushenkilön, joka toimisi kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja kaupungin poliittisena johtajana. Tämä toisi kuntapolitiikkaan myös häivähdyksen parlamentarismia.
Jaakko Ylitalo
kuntavaaliehdokas (vas)

Eläkejärjestelmien kehittäminen vaatii jatkuvaa työtä

Ensi vuonna Suomi täyttää 95 vuotta, kansaneläkejärjestelmä 75 vuotta ja työeläkejärjestelmä 50 vuotta. Eläkejärjestelmien juhlavuoden merkeissä voitaisiin muistella niiden kehittämisen historiaa ja korjata nykykäytännön pahimpia epäkohtia.

Eläkejärjestelmien värikkään syntyhistorian pioneereja olivat merimiehet. Merimiesten ammatti- ja muut olosuhteet poikkesivat muista ammattiryhmistä mm sen vuoksi, että työn henkinen ja fyysinen raskaus pakottivat siirtymään pois ammatista jo hyvissä ajoin ennen voimien ehtymistä.

Varsinainen eläkejärjestelmien kiihkeä luomiskausi oli 1960-luku, jolloin ne saivat nykyiset raaminsa. Vuosikymmenen kovimmat poliittiset taistelut ja ”suurimmat lehmäkaupat” tehtiin juuri työeläkejärjestelmän synnyttämisestä. SKDL ja Maalaisliitto vaativat eläketurvaa kaikille. Ongelmaksi muodostui maatalous- ja metsätöiden saaminen eläketurvan piiriin. Kaikille eläketurvaa takaavan lain aikaansaaminen oli vaikeaa. Sellaisen lain synnyttämiseen tarvittiin myös maataloustulolaki. Työeläkejärjestelmä (TEL) syntyi viimein, ja samalla syntyi lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien eläkejärjestelmä (LEL). Sitkeiden neuvottelujen jälkeen eduskunta antoi lopulta yksimielisesti lait eläkejärjestelmien kehittämisestä.

Eläkejärjestelmien puuteiden ja epäkohtien korjaaminen on merkinnyt jatkuvasti peräänantamatonta työtä eduskunnassa. Ihmisoikeussopimusten köyhyysraja on puolet kansalaisten keskitulosta, mikä Suomessa merkitsisi reilun 1000 euron kuukausieläkettä. Takuueläke tarjoaa nyt vähimmäiseläkkeeksi 680 euroa. Takuueläkkeen nimellä tapahtunut korotus pienimpiin eläkkeisiin oli oikean suuntainen, mutta riittämätön.

Eläketulon verokohtelu on ankarampaa kuin työtulon verotus. Tämä on väärin. Eläketulo on siirrettyä palkanmaksua. Työeläkkeet rahoitetaan siirtämällä osa palkasta säästöön työeläkerahastoihin. Miksi siirrettyä palkkaa verotetaan ankarammin kuin heti maksettua palkkaa?

Vanhenevan väestön määrä kasvaa ja elinikä pitenee. Kuntien käytäntö vanhusten palvelujen järjestämisessä on kirjava. Uuden hallituksen ohjelmaan olisikin saatava selkeä kannanotto vanhuspalvelulaista, jolla turvataan jokaiselle vanhukselle hänen tilanteensa mukainen hoito ja kohtelu. Samalla omaishoitajien asemaa pitää kiireesti parantaa. Heille kuuluvat lomat ja omaishoidon muu tukeminen tulee siirtää KELAlle. Omaishoitajien vapaaehtoistyö on rahaksi muutettuna suuri summa. Tähän työhön ja tässä työssä jaksamiseen pitää löytyä nykyistä enemmän yhteiskunnan tukea.

Jaakko Ylitalo, kansanedustajaehdokas (vas)

Lohi voidaan palauttaa Kemijokeen

Rein-jokeen pääsi suuret määrät myrkkyä 1970-luvun alkupuolella. Lähes kaikki elämä joesta kuoli. Saksalaiset käynnistivät 50-vuoden projektin, jonka avulla päätettiin palauttaa vaelluskalat Reiniin. Nyt ensimmäiset Reinin sivujoissa syntyneet lohet ovat jo lisääntyneet joessa. RKTL:stä saa netti-osoitteen, josta voi seurata tutkimustuloksia.

Rein-joella on haasteita; suistoalueen tulvapadot, jotka ovat vain ajoittain auki, suuri jokiliikenne, vesi käytetään ja puhdistetaan kolme kertaa matkalla mereen, yläjuoksu on rakennettu samoin useimmat sivujoet ja vesi on sameaa jopa paksua. Kaikesta tuosta huolimatta Pohjanmeren lohi nousee nyt jokeen.

Kemijoki sivujokineen on helppo tapaus Reiniin verrattuna. Putouskorkeudet Kemijoella ovat pienet ja kalateiden rakentaminen voimalaitoksiin helppoa. Kysymys on vain poliittisten päättäjien tahdosta ja pienistä rahasummista. Valtion budjetissa on 900.000 euroa, josta osa voidaan käyttää kalateiden rakentamiseen. Summa pitäisi olla vähintään kaksinkertainen. Kansanedustajat päättävät, mikä tuo määräraha on, ja kansanedustajilla on rajoittamaton oikeus saada tietoa budjetin valmisteluun liittyvistä asioista. Kemijoen kalateiden rakentaminen on kansanedustajien haluista ja tahdosta kiinni.

Jaakko Ylitalo FM

kansanedustajaehdokas (vas)

« Uudemmat artikkelit Vanhemmat artikkelit »